Silmässä sarveiskalvo ja linssi (eli mykiö) vastaavat siitä, että ihminen voisi nähdä tarkasti terveellä silmällä eri etäisyyksille. Jotta näkö olisi terävä kauas, tulisi näiden kahden rakenteen kohdistaa kaukana olevasta kohteesta tulevat valonsäteet tarkasti silmän verkkokalvolle tarkannäön alueelle. Tästä silmän taittovoimasta sarveiskalvo vastaa kahdesta kolmasosasta ja silmän linssi yhdestä kolmasosasta. Mikäli silmän taittovoima on sellainen, että kuva silmänpohjaan ei muodostu tarkaksi, puhutaan taittovirheestä.
Taittovirheitä ovat kaukotaitteisuus (hyperopia, ”pluslasit”), likitaitteisuus (myopia, ”miinuslasit”) sekä hajataittoisuus (astigmatia). Kaukotaitteisessa silmässä silmän sisäinen taittovoima on liian heikko, eikä kuva muodostu tarkaksi lähietäisyyksille kun taittovirhe on riittävän iso. Kaukotaitteisuuden ollessa riittävä myös kauas näkeminen voi heikentyä iän karttuessa. Likitaitteisessa silmässä silmän taittovoima on liian suuri, ja ihminen näkee huonosti kauas. Hajataittoisessa silmässä taittovoima on erilainen eri suunnissa, jolloin esimerkiksi pystysuorat ja vaakasuorat valonsäteet taittuvat erilailla keskenään. Hajataittoisuuden ollessa riittävä on kuva epätarkka kaikille etäisyyksille.
Silmän taittovoiman muuttuminen vastaa siitä, että ihminen näkee eri etäisyyksille. Sarveiskalvon taittovoima on muuttumaton, mutta silmän linssi voi muuttaa muotoaan ja siten taittovoimaansa. Kauas katsoessa silmän ollessa lepotilassa linssiä ympäröivä sädekehä on rentoutuneena ja vetää linssin mahdollisimman litteäksi. Lähelle katsoessa sädekehän lihakset supistuvat ja linssi pääsee muuttumaan pyöreämmäksi ja taittovoimaaltaan vahvemmaksi. Tällä tavalla silmän linssi vastaa siitä, että normaalitaittoinen silmä näkee eri etäisyyksille. Tämä silmän linssin muovautumiskyky heikkenee iän myötä, jolloin normaalitaitteisenkin silmän lähelle näkemisen kyky vähitellen menetetään. Tällöin puhutaan ikänäköisestä silmästä, ja lähelle nähdäkseen tarvitaan lukulaseja.
Katsellessa kohdetta kahdella silmällä aivot käyttävät enemmän toisen silmän tuottamaa informaatiota. Puhutaan johtavasta silmästä, jota luontaisesti käytetään esimerkiksi tarkasti sihdatessa.
Toista silmää kutsutaan väistyväksi silmäksi. Kun kohdetta katsotaan kahdella silmällä yhtä aikaa, katsotaan kohdetta myös hieman eri suunnista, joka auttaa muun muassa etäisyyksien arvioinnissa. Puhutaan myös yhteisnäöstä, joka perustuu osaltaan muihinkin tekijöihin kuin terävän kuvan muodostumiseen molemmissa silmissä. Johtavan silmän muodostumiseen vaikuttavat monet tekijät, eikä ihmisen kätisyydellä ole tekemistä johtavan silmän puolisuuden kanssa.Näkemistä voidaan muovata muuttamalla taittavien rakenteiden (sarveiskalvon tai linssin) taittovoimaa. Laserleikkauksilla muutetaan sarveiskalvon taittovoimaa ja linssileikkauksilla muutetaan linssin taittovoimaa. Laserleikatessa ikänäköisiä henkilöitä käytetään lisäksi hyödyksi yllä mainittua silmien keskenään erilaista roolia näkemiseen osallistumisessa.